Joskus viikonloput ovat antoisia. Joskus lauantaisin kuurataan ja saadaan talo puhtaaksi, patjat tuuletettua ja lakanat pestya. Joskus vasyneena muistetaan etta illaksi oli ohjelmaa. Joskus aiti ja isa jattavat isot lapset kotiin hoitamaan pienempia hetkeksi kun itse menevat nauttimaan sita antoisuutta, virkistysta. Joskus kotiintullessa saavat tietaa etta kotona ei mennytkaan ihan niin hienosti kuin olettivat. Joskus tulee semmoiseen vahemman tukevaan oveen reika kun sita lapsi lyo tuolilla... Joskus sita myoskin osaa katsoa positiivisesti etta onneksi ei ole reika ikkunassa, koska oven voi laittaa kiinni eika veto kay :) Joskus aiti odottaa maanantaiaamua etta saa taas paasta rauhalliseen arkeen pyykinpesuineen ja ruuanlaittoineen. Virkistysta sekin!
Talla viikolla me hoidetaan naapurin koiraa, opetellaan kotona kirjaimia ja aanteita, koulussa myoskin mandariinikiinaa. Syodaan lihaa ja vihanneksia ja synttarikakkua (12v!). Toivottavasti ulkoillaan ja otetaan valokuvia. Toivon myoskin etta itse ehdin ommella sita tilkkupeittoa jonka aloitin ja jonka harmaavalkoinen vari jo nyt hieman kyllastyttaa... Tiedan etta tykkaan kun saan valmiiksi, mutta kun ei meinaa karsivallisyys riittaa ompelemaan pala. toisensa. jalkeen. rivi. toisensa. jalkeen.
Miten tuo koneella ompeleminen tuntuukin paljon puisevammalta kuin neulominen silmukka toisensa jalkeen, rivi toisensa jalkeen... Ehka se ero on siina etta jos neulon jonkinverran helppoa tyota niin samalla voin keskittya lasten juttuihin. Voin seurata sohvalla istuskellen vauvan leikkia vieressa ja vaikka jarjestella mielenpaalla olevia asioita. Sitten tarpeen tullen voin akkia panna puikot pussiin ja tarttua johonkin muuhun tarpeelliseempaan.
Nama lakkikuvat ovat viime vuoden satoa, minun kun teki mieli lisata kivoja vareja tanne.
Kiitos huiveista! Perille tulivat ja kauniita ovat. Nuo vauvan myssyt ovat upeita. Minäkin täällä kudon vauvan villasukkia parhaillaan. Terveisiä.
ReplyDelete-S-