Monesti tuntuu etta ei ole mitaan uutta sanottavaa tanne blogiin, vaikkakin paiviin mahtuu paljon pienia tapahtumia.  Niita on joskus vaikea kuvailla sanoin taalla, arkisia, pienia juttuja.

Munkkikauppaa, semmoista pienta taalla viikonloppuna, etupihalla, itse leivottuja.  Lapset myivat ohimeneville kulkijoille samalla kun me siivosimme pihaa.  Aurinko porotti kuumasti paalle, piti munkit lampimana koko aamupaivan.  Laskettiin noin 145 munkkia, kaikki meni, aika moni kuitenkin omiin suihin, tietenkin. Siina samalla opittiin tyovuorojen vaihtoa kun osa lapsista pyoraili pianotunneille ja takaisin. Valilla nalkaisimmille myyjille pahkinavoileipa evaaksi ja paljon vetta ja mehua. 

Illalla levolle,uupuneena pitkasta paivasta, tyonteosta, auringosta.  Aidilla toiveena etta jaisi kaunis muisto lapsuuden paivasta, arkisesta ydessaolosta kotona.