Kiitospäivänä me olimme kylässä koko päivän ja kaikilla oli kivaa kun riitti kavereita. Lapset juoksivat ulkona niin paljon että kömpivät sänkyyn heti kun tulimme kotiin- ehkä luulivat että oli jo myöhäistä kun oli niin pimeää. Siellä olikin hyvää ruokaa ja aurinkoinen päivä ja nyt kotonakin vielä on kalkkunaa jääkaappi pullollaan. Sitä sitten syödäänkin loppuviikko ja viimeisistä paloista ja luista lopuksi vielä sitten keitetään keitto.
Juuri ennen kiitospäivää me puhdistettiin viimeiset kurpitsat ja kuivattiin uunissa siemenet. Tänä vuonna on tarkoituksena käyttää kaikki siemenet askartelujuttuihin. Viime vuonna paahdoin siemenet syötäväksi mutta kun ei kukaan tykännyt niin en yrittänyt tänä vuonna uudestaan.
Kiitospäivällä on tausta Amerikan historiassa. Ensimmäiset siirtolaiset tulivat Englannista Mayflower- laivalla itärannikolle v. 1670 ja kun olivat asettuneet sinne ja korjanneet hyvän sadon niin viettivät kiitosjuhlaa. Sinne juhliin tuli myöskin silloin intiaaneja sieltä lähiseudulta. Nykyajan kiitospäivä on varmaankin aika erilainen ensimmäisiin verrattuna, mutta tarkoitus kai sama. Kokoonnutaan nauttimaan perheen ja ystävien seurasta kiitollisella mielellä kaikista omista niin pienistä kuin suuristakin elämän lahjoista. Ei ole harvinaista monessa Amerikkalaisessa perheessä sekään että yhdessä sanotaan ruokarukous ennen aterian alkua.
Villahuivini on melkein valmis, vielä sinnittelen yhden ja puolen lankakerän verran... Mieli jo seuraavassa työssä mutta en uskalla aloittaa ettei jää tämä kesken.
Lapsilla mieli jo joulussa ja meillä vedettiinkin ensimmäiset joulukoristeet ullakolta alas tänään. Kiva kun saa helpommin kaikki siivoomaan kun lupaa että saa sitten koristella sen päälle ;)
No comments:
Post a Comment
Thank you for your comment!