Toiveita... niita on monia. Toivon lapsilleni kokemuksia, uusia elamyksia jotka jaavat sydameen lampoisina muistoina lapsuudesta, nuoruudesta.
Toivon, etta lapseni saisi kokea kovan pakkasen, niin kylman, etta polkupyora jaatyy eika kulje enaan ja silmaripset ovat niin huurteiset etta silmia on vaikea saada kiinni. Toivoisin lumihankea joka peittaa alleen mullan tuoksun, paksua merenjaata jossa kavella, hiihtaa kylmassa auringopaisteessa. Toivoisin talvesta heraavan luonnon ihmetta. Toivoisin huilunsoittoa kesaisessa illassa jarvenrannassa, rantasaunaa ja iltaista uimareissua kylmassa vedessa. Saunavihtaa kynttilanvalossa.
Toivoisin kesayon valoa. Ystavia, joiden kanssa ei koskaan lopu puheenaiheet.
Toivoisin purjehdusretkea aavalla merella jossa ei rantaa nay. Patikointiretkia tuntureilla, metsissa, luonnossa. Evaana ruisleipaa ja makkaraa. Rekiajelua. Toivoisin etta lapseni saisi soutaa venella saareen retkelle, hiihtaa hiljaisessa metsassa lumisateessa, luistella sinisen tahtitaivaan alla.
Varmaankin joskus aikuisena lapseni muistaa omaa lapsuuttaan ja ehka myoskin toivoo. Omalle lapselleen, omia kokemuksia. Erilaisia, erilaisesta lapsuudesta. Toivon niin!
