Huhtikuun taivas, paksuja pilvia taynna. Mielessa kaikki karsivat ihmiset ymparillamme. Monesti me ihmisina olemme surevia kohtaan hyvin unohtavaisia. Nythan on helppo muistaa, mutta muistammeko viikon, kuukauden, vuosien jalkeenkin etta joku vielakin suree. Siina vieressakin, laheinen, jotain omaa suruaan. Karsii myoskin siita etta itsella on vaikeaa ja muut unohtaa, se saattaa sattua kipeasti. Kunpa osaisimmekin lahestya ja kuunnella, surra surevan kanssa aina kun sita tukea tarvitaan.
No comments:
Post a Comment
Thank you for your comment!