Eikö olekin kaunista? Auringonpaisteessa kaikki syksyn märkä harmaus saa aivan toisen puvun. Vinossa valossa kuultaa keltaista, oranssia ja punaista niin kauniisti että siitä ei silmiä raskisi kääntää pois.
Tehtiin semmoinen maallemuuttohaaveiluretki viikonloppuna, oletteko kuulleet niistä? Silloin me kierretään kivoja alueita ihastellen toisten kauniita taloja ja isoja maalaistontteja. Meillä noita reissuja tapahtuu aivan liian usein. Muuten ovat kivoja mutta kun sinne aina tyrkyttää mukaan se vanha tuttu ystävä joka tunnetaan nimellä tyytymättömyys. Sitä ystävää yritetään olla ottamatta auton kyytiin mutta kun se on niin taitava että mukana tulee väkisinkin. Sieltä on joskus vähän vaikeaa palata tavalliseen kotiin isojen puitten varjoon, vie jonkin aikaa että taas löytyy omasta kodista kauneus ja että muistaa ne kaikki hyvät puolet joihin alunperin siinä ihastuikin. Mutta käytiin me leikkimässä yhden kyläloulun pihassa joten eihän tuokaan reissu ihan tyhjä ollut.
Täällä sisätiloissa lapset, sekä isot että pienet, leikkivät yhdessä koulua aina kun tilanne sen sallii ja kaksi pientä palomiestä laitettiin harjoittelemaan matikkaa puistoista poimituilla tammenterhoilla. Itse istun ja seurailen leikkejä sohvalta puikot sormissa. Yksi pieni neule on päättämistä ja pesemistä vaille valmis. Ensimmäinen neule tälle talvelle, mielessä on monia muita. Ihana, ihana syksy.
No comments:
Post a Comment
Thank you for your comment!